Mainitsemisen arvoiset youtubessa

Mansikkka

”Videoblogi 21-vuotiaan nuoren naisen elämästä. Aiheena lifestyle, kuvaan paljon omia päiviäni ja puhun mulle ajankohtaisista ja tärkeistä aiheista. Olen kiinnostunut hyvin paljon taiteesta ja muodista, ja minulle on tärkeää tukea ihmisten itsetuntoa ja rohkeutta olla oma itsensä. ”

Maijun videoblogi on ollut mun suosikki jo useamman vuoden ajan. Ihanaa, rehellistä ja kannustavaa sisältöä. Maiju osaa tuoda elämän kaikki puolet aidosti esiin.

Mariieveronica

Veronican videoita olen seurannut vuodesta 2013. On ollut mielenkiintoista seurata nuoren naisen kasvutarinaa. Opiskelin Veronican kanssa samassa koulussa amiksessa muutaman vuoden, ja olin seurannut hänen videoitaan jo sitä aikaisemminkin. Oli outoa, kun yhtäkkiä tottuikin näkemään hänet päivittäin. Veronican videoista lemppareitani ovat ihanan aidot ja rehelliset My day-videot.

Hermanni

”Hermanni Hyyryläinen, 24, Helsinki”

Tykkään Hermannin tuottamasta sisällöstä, koska se on täysin omaa luokkaansa. Hän käyttää tehokasta leikkausta videoissaan, ja vaikka videot olisivat pitkiäkin, ne pysyvät silti mielenkiintoisina. Tältä kanavalta lemppareita ovat hauskat ja aidot My-day videot, sekä asiavideot. Suosittelen ehdottomasti!

Ananasraaste

Ananasraaste AKA Sini. Olen seurannut Siniä muistaakseni siitä lähtien kun hän loi kanavansa. Löysin hänet toisen tubettajan Ainon kautta. Sini on vähän hassu tyyppi. Hän ei ota elämää liian vakavasti, ja siitä erityisesti pidän. Lemppareita ovat My week-videot.
Sini muutti äskettäin Espanjaan, ja sitä on ollut mielenkiintoista seurata.
Seuraan myös hänen blogiaan. 

PS Olen vegaani

”Täällä Minni (34) ja Paju (28), hauskaa, että löysit meidät! Vuoden 2016 alussa kasviperäinen ruoka vei mennessään ja halusimme omistaa sille oman kanavansa. PS Olen vegaani pitää sisällään helppoja reseptejä, hyödyllisiä vinkkejä sekä tietoa veganismista – ja jotta homma ei menisi ihan vakavaksi, pyrimme jakamaan tämän kaiken ilon ja huumorin kautta!”

Tätä kanavaa olen seurannut vasta vähän aikaa, mutta rakastuin ihan täysin! Aivan omanlainen tyyli toteuttaa videoita. Videot on toteutettu niin hauskasti, että niihin jää koukkuun. Löydät niin ihanat reseptit kuin My day-videot tältä kanavalta. Suosittelen!
Varsinkin jos vegaanisesta ruokavaliosta on jäänyt huono kuva.

Tapio on the move 

”Mä olen Tapio, kolmekymppinen youtubettaja Helsingistä. Tervetuloa mun Tapio on the move kanavalle! Olen ammatiltani lentäjä ja vlogini sisältää tarinoita ja tapahtumia elämäntyylistäni ja tietenkin lentämisestä 🙂 Julkaisen Lentostory sarjaa kanavallani joka sunnuntai klo 17:30. Tässä sarjassa kerron tarinoita lentoliikenteestä ja ilmailusta yleensä.”

Tuoreimpia Youtube-kanavia tilauslistojeni syövereistä. Olen täysin koukussa näihin videoihin, ne on niin mielenkiintoisia!! Tavalliselle tallaajalle, lentäjän ammatti on ollut aikaisemmin täysin ufo. Äitini ennustaa työkseen lentosäätä, mutta sen lähemmäksi en ole päässyt kyseistä ammattia. Kyseinen tubettaja omaa myös käsittämättömän lempeän ja mukavan äänen, ja sitä on kiva kuunnella.  Suosittelen!! 🙂


Siinä muutama mun tän hetkinen suosikki sisällöntuottaja Youtubesta. Suosittelen ehdottamasti tutustumaan ja tsekkaamaan näiden kanavien sisältöä!

KZMGC

Tietysti viimeisimpänä mainitsen mun poikaystäväni kanavan. Tämä on ollut meidän yhteisenä projektina jo jonkun aikaa. Miska tykkää tehdä vlogeja, ja korttitemppu-videoita, joita mä sitten kuvaan ja editoin. Tutustu ja tilaa? 😉 Me kiitämme.

kakka
-Eveliina

Ajatuksen kokoinen

blogi1
blogi16
7.10.2017
”Tila oli pieni, ajatuksen kokoinen

Siellä tuoksui kahvi
Kahvi maksoi kolme kertaa kohtuullisen verran
Jokaisella oli oma tila, ja oma kuplansa
Osalla oli läppärit, osalla kirjat
Osa oli sulkenut itsensä kuulokkeilla pois
Omaan virtuaalitodellisuuteensa
Rikotut värit koristivat pientä kahvilaa
Ulkona ropisi pisaroita asfalttiin
Ajatuksen kokoisessa kahvilassa istuimme
Omissa kuplissamme, ja rakkaus virtasi yllämme
Näytin tekstejäni sinulle, ja nauroit ivallisesti
Sitten kaikki jatkui taas.” 

blogi10
blogi8
IMG_0072
blogi7
blogi6
blogi5
IMG-20171009-WA0039
blogi4
blogi2blogi3
blogi15
blogi12
blogi13

taustakuva
Kuvat otettu Tukholmassa, Ruotsissa 6.-9.10.2017.
Kamera Canon EOS 500D + 18-55mm

kakka
-Eveliina

Epävarman aikakauden loppu

Ajastettu postaus | Kirjoitettu 2.10.2017


Otin ensimmäisen lävistykseni talvella 2011. Helmikuussa, jos tarkkoja ollaan. Kyseinen lävistys oli vasemmalla puolella alahuulessani. Sattui.
>Maksoin tästä 40€.

Olin aluksi vaaleatukkainen, ujo, haljun näköinen tyttö. Sisältä jotain aivan muuta. Ihailin goottityyliä, rokkareita, tummaa meikkiä ja lävistyksiä. Olin vain niin ujo, etten uskaltanut näyttää erilaiselta.
Sitten muhun iski se kuuluisa murrosikä. Halusin, ja päätin uskaltaa näyttää erilaiselta, ja olen kyllä edelleen tyytyväinen että menin tekemään ulkonäölleni jotain. Se lähti aluksi hiusten värjäämisestä tummemmaksi. Ootas kelataas vähän taaksepäin. Se lähti siitä, että itkin ja raivosin äidilleni siitä että näytän aivan pissikseltä ja haluan näyttää rokkarilta. Joo, siitä se lähti. 

Sain värjätä hiukset tummemmaksi. Vuosi taisi olla joko 2012 vuoden loppua, tai 2013 alkua. Talvi oli joka tapauksessa. Vielä silloin mulla oli sivusiili, ja se näytti tummilla hiuksilla aivan törkeen coolilta. Ainakin silloin, ja omasta mielestä.

2013 syksyllä mä tutustuin mun silloiseen parhaaseen kaveriin Jasminaan. Hän oli ulkonäöltään tummanpuhuva, paljon lävistyksiä, paljon meikkiä ja kuunteli maailman parasta musiikkia. Me kuuntelimme yhdessä mm. Ari Koivusta.
Tässä vaiheessa aloin jo vähän löytää omaa tyyliä, ja pukeuduin enemmän tummaan.

2014 otin myös toisen huulikorun. Nyt mulla oli niitä yhteensä 2. Toista huulikorua lävistettäessä, lävistäjä ei meinannut saada korua ensimmäisellä kerralla paikoilleen. Se jouduttiin lävistämään uudelleen. Tässä vaiheessa mulla alkoi olla jo niin huono olo, että jouduin sanomaan lävistäjälle, että pitää pienen tauon. Mun oli päästävä vessaan, koska tuntui, että oksennus tulee. No ei onneksi tullut. Lähellä oltiin.
>Maksoin tästä 45€.

blogii-3

2015 alkuvaiheessa, halusin smiley-lävistyksen. Se näytti omasta mielestä hyvältä. Jälkikäteen katsoessani kuvia, olen vain erittäin iloinen että se kasvoi todella nopeasti ulos. Kahteen otteeseen jopa. Smileyn lävistäminen sattui yllättävän paljon, ollakseen niin pieni ja viaton lävistys. Sijaitsee siis ylähuulen jänteessä, jos joku ei tiennyt.
    >Maksoin tästä  40€.

blogii-2

Sitten mä halusin bridgen. Eli tässä kuvassa silmien välissä oleva lävistys. Se tuli otettua 2015 joulukuussa. Itseasiassa samoihin aikoihin kun aloin kasvissyöjäksi. Different story. Ei sattunut läheskään niin paljon, kuin kuvittelin. Enemmän siitä lävistystilanteesta teki jännittävän ja kutkuttavan se, että silmiä piti pitää kiinni ja paikallaan piti pysyä. Neula ja pihdit törröttivät suoraan silmieni edessä, ja mielenterveydelle teki parempaa olla silmät kiinni. Mua varoiteltiin tämän lävistyksen jättävän jäätävät arvet, mutta eipä kiinnostanut.
>Maksoin tästä 50e.

blogii-1

No sitten saapui 2016. Mä ajattelin, että huulikorut ja bridge-lävistys yhdessä näyttävät liian raskaalta. Hyvä päätös, niin ne näyttivätkin. Rakastin bridgeä.

blogii-4

Nykypäivä, ja varmaankin syy koko postaukseen tuleekin tässä. Eilen 1.10.2017 tuo rakastettu bridge-lävistys lähti mun naamastani. Ihan omasta tahdosta siis. Tuntui vaan, että kasvot näyttää paremmalta ilman sitä. Lisäksi oivalsin jotain. 
Pitkään lävistykset olivat mulle jokin kanava jota kautta todistella itseään ja omaa tyyliä.

Kun ei ollut mustaa tukkaa, piti ottaa lävistys jotta näyttäisi kovalta tyypiltä. Sitten sain värjätä tummat hiukset, ja innostus lävistyksiin vaan kasvoi kasvamistaan. Halusin vain jatkaa todistelua itsestäni ja siitä kuka olen. Toki myös tykkäsin niistä kovasti.
Nyt tuntuu, ettei mun tarvitse todistella enää. Sen aika on ohitse. 

Hieman on vielä alaston olo, kun katsoo peilistä, mutta eiköhän tämä tästä. Ensimmäinen päivä ilman yhtäkään lävistystä kasvon alueella sitten 2011.
Voin olla rokahtava tyyliltäni ilman jäätävää kasaa rautaa naamassani. Sen lisäksi koen, että mua pidetään uskottavampana aikuisena, kun mulla ei niitä ole. Mulle lävistykset oli ehkä enemmän vain iso osa nuoruuden epävarmuutta. Mutta niin ei ole kaikille, enkä sitä väitäkkään. Jokainen saa pitää niin paljon lävistyksiä naamassaan, kun haluaa.
Mä en myöskään kadu yhtäkään lävistystä, koska pidin niitä kauniita silloin kun ne menin ottamaan. Jokainen lävistysarpi kuitenkin (toivottavasti) haalenee vuosi vuodelta, joten loppupeleissä ei niistäkään suurta harmia ole. Pidemmän päälle.

Mulle tämä on yhden aikakauden loppu, mutta iloisin mielin tästä jatkan eteenpäin.

kakka

-Eveliina