You’re just the last of the real ones

Anteeksi hiljaiseloni. Mulla on ollut niiiiiin paljon tekemistä viimeisen kuukauden aikana ettei ole ollut edes ylimääräistä minuuttia. Ei sillä, että rakas blogini olisi ylimääräinen mutta you get the point. Järkytyin kun tajusin, etten ole kirjoittanut syyskuussa yhtäkään postausta. No tässä tulee!

Kävimme kuvailemassa parhaan ystäväni Susan kanssa toissapäivänä syksyistä luontoa, ja muutamia henkilökuvia (joita rehellisesti sanottuna kumpikaan meistä ei harrasta, ja ollaan kiusallisia kameran edessä). Ne kuvat tulee postaukseen jälkikäteen, koska en ole kerennyt vielä muokata niitä. Lisäksi tuntuu että tämä postaus on pakko tulla ulos ennen kuin kuukausi vaihtuu, ihan vaan periaatteen vuoksi. Hah. Tosi vakavaa tämä kirjoittaminen.

©Susa Virtanen
©Eveliina Autio
Kamera Canon EOS M3 + 18-55mm

20170928163018_IMG_2836.JPG
20170928170406_IMG_2951

No mutta, mitä mulle kuuluu? Vaikka oon ollut niin kiireinen, kiireisempi kuin koskaan elämässäni aikaisemmin.. oon tuntenut pitkästä aikaa itseni onnelliseksi. Niin outoa, mutta niin ihanaa. Viikko takaperin heräsin lauantai aamuna ja purskahdin onnen kyyneliin. Soitin äitille, ja totesin että ”äiti, mä olen onnellinen.”

20170928165631_IMG_2911
20170928165445_IMG_2905
20170928170841_IMG_2977

Kiireellisyys on johtunut siitä, että mä sain töitä. Sain mun ihka ensimmäisen työpaikkani, josta oon muuten niin kiitollinen että en osaa kuvailla sanoin.
Kyseessä oli keikkatyö Solin kautta, Postilla. Olin siellä display-pakkaajana, Postin varastolla. Eilen oli viimeinen vuoroni, ja ensi viikolla alkaa uudet kujeet joista en vielä tiedä sen enempää. Vaikka työ oli paikoittain todella fyysistä, ja kivuliasta (turvakengät, betonilattia, tarvitseeko sanoa enempää?) se oli silti palkitsevaa. Annoin sosiaalisten tilanteiden pelolleni kyytiä, ja tutustuin useisiin ihmisiin. Sain jopa yhden uuden ystävän. Sain itsevarmuutta, ja tunsin itseni todella hyödylliseksi. En olisi ikinä uskonut että työ voisi antaa sellaisia asioita, mutta nyt kun olen päässyt työnmakuun, tuntuu etten halua lopettaa koskaan! 😀

20170928170351_IMG_2948
20170928163520_IMG_2857.JPG
20170928173830_IMG_3005

Syksy antaa mulle voimaa. Syksy tuoksuu hyvältä, jotenkin erityisen hyvältä. Rakastan syksyn värejä, ja sitä fiilistä. Kynttilöitä, lämpimiä vilttejä, lämpimiä sukkia, pimeitä iltoja. Ja hyvin usein myös syksyyn liittyy rakkaus. Rakkaudesta puheenollen, mulla ja Miskalla menee tosi hyvin. Sekin on vaikuttanut siihen, että tunnen itseni onnelliseksi. Miska ymmärtää mua, ja tukee. Tätä kirjoittaessani, yläkerrassa joku mies huutaa todnäk. vaimolleen, ja mietin että kiitos luojan mulla ei ole tuollaista kumppania.
Sen sijasta hyvin joustava, rakastava, fiksu ja ainutlaatuinen.

Muutama kuukausi takaperin, jouduin/sain katkaista yhden läheiseksi kehkeytyneen mutta myrkyllisen ystävyyssuhteen. Kyseinen henkilö toi elämääni hyvin paljon negatiivista energiaa, ja nyt vasta tajuan miten paljon sillä oli vaikutusta omaan mielialaani. Voin nyt paljon paremmin. Tästä tajusin, että vaikka on ihanaa että ystävillä on ns ”samoja ongelmia” joiden kanssa painia.. ei kannata ehkä ympäröidä itseään pelkästään sellaisilla ihmisillä. Mä olen todella herkkä, ja imen itseeni toistenkin ahdistukset ja vielä vähän päälle. Sitten voin todella huonosti, enkä tiedä mistä se johtuu. Nyt tiedän ainakin jatkossa kuinka toimia. Kuuluisat viimeiset sanat.

20170928170923_IMG_2979

Kirjoitin joskus vuosi takaperin postauksen onnellisuudesta, ja aikuisuudesta ja jotain asioita sinne päin. Ja luulin tietäväni silloin mistä on kysymys, kun puhutaan onnellisuudesta. Nyt musta tuntuu, että olen 100x enemmän perillä millaisia asioita vaatii juuri minun onnellisuus. Mä aloitin psykoterapian. Siitä on ollut mulle todella paljon apua, vaikka olen vasta muutaman kerran siellä kerennyt käydä. Oon ollut siinä suhteessa onnekas, että mun ei ole koskaan ollut vaikeaa pyytää apua. Tai olla pahan olon suhteen avoin. Jos sulle on, mä suosittelen käsittelemään sitä. Mikään ei ole niin vapauttavaa, kuin olla täysin rehellinen ja sitten saada empatiaa ja hyväksyntää. Omat päänsisäiset kuviot ja ongelmat tuntuvat paljon pienemmiltä, kun niistä keskustelee jonkun kanssa.

20170928170105_IMG_2933

Mä oon todennut useampana päivänä kuukauden sisään, että rakastan elämää. Se on masennus/ahdistus -kierteessä vuosia painineen suusta outo lausahdus. Mutta tässäpä tulee vielä kerran. Mä rakastan elämää.

PS. Albumisuositus, Demi Lovatolta julkaistiin uusi albumi 29.9.2017. Tell Me You Love Me, ja se on aivan törkeän hyvä. Ihanaa syksymusaa. 

kakka

– Eveliina

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s