Elämän kukkasia

Aika on pysähtynyt. Istun lasitetulla parvekkeella kädessäni muovinen muki täynnä väljähtänyttä mustaa kahvia. Katson lasittuneena ulos. Siellä sataa räntää. Eikä vaan ihan vähän, vaan ihan täysiä. Ja se on ihan mahtavaa. Juuri tällaisia hetkiä rakastan. Kun ei ole kiire mihinkään, ei tarvitse tehdä mitään, ja voi vaan tuijottaa. Alkaa tulla viileä, ja päätän siirtyä sisätiloihin tuijottamaan räntäsadetta. Tähän tunnelmaan sopii mainiosti biisi The Cure, jonka Lady Gaga on julkaissut muutama päivä sitten. –

Päätin kirjoittaa asioista joista tunnen kiitollisuutta, koska tulin niin iloiseksi kun ulkona sataa räntää. (Ei hätää lääkitys on kunnossa 😀

hdr

Aloitimme äitini kanssa vuoden alussa haasteen, jossa pitää kirjoittaa joka päivä paperille yksi asia josta on kiitollinen. Sain aikaiseksi kirjoittaa tammikuussa 9 asiaa. Että sellainen haaste. Tässä kuitenkin tammikuun kiitollisuuden aiheita, jonka lisäksi muutama tältä päivältä ja hetkeltä.

IMG_20170422_171345

1.1.2017 – ”Oon kiitollinen, siitä että saan kokea itseni rakastetuksi!

2.1.2017 – ”Olen kiitollinen siitä, että Jone auttoi mua parvekekalusteiden kantamisessa

3.1.2017 – ”Olen kiitollinen siitä, että Kelan rahat tuli ajoissa, sain maksettua vuokran ajallaan!” (:D)

4.1.2017 – ”Oon kiitollinen Kiirasta, sekä siitä että se jaksaa mennä mun kanssa kuntosalille! ❤

5.1.2017 – ”Olen kiitollinen rakkaudesta.

6.1.2017 – ”Olen kiitollinen kohtalosta.

7.1.2017 – ”Olen kiitollinen siitä että Miska on kypsä, ja rakastava poikaystävä.

8.1.2017 – ”Mä oon kiitollinen puhtaista pyykeistä ja niiden tuoksusta! ❤

9.1.2017 – ”Oon kiitollinen ystävällisyydestä.

IMG_20170422_171506.jpg

Tällä hetkellä oon kiitollinen ystävistä, rakkaudesta, Miskasta (se on maailman ihanin ja halittavin ihminen), äitistä, sateesta, sohvasta, pehmoleluista, Iholla-sarjasta, minikaktuksista, musiikin voimasta, työharjoittelupaikasta, ruoasta, kynttilöistä, lämmöstä, allergialääkkeistä, vessan lattialämmityksestä, pyykkikoneesta, sängystä, huuhteluaineen tuoksusta, saan asua omillani, minulla on ihana koti jossa viihdyn, jääkaapissa on ruokaa, saan olla ihminen.

kakka

-Eveliina

Ruka 2017

Pääsiäinen (13.4.-18.4.2017) Rukalla.

 


Oli tosi kiva ja antoisa (rento) reissu! Itse kävin pulkkamäessä, ja hiihtämässä.. muut kävivät sen lisäksi moottorikelkkailemassa, ja laskettelemassa. Niin kuin arvelinkin etukäteen, ei minua saatu painostettua laskettelemaan! 😀

Reissun paras osa on kuitenkin aina kotiin paluu, ja paluumatka kestikin reilut 9 tuntia. Nyt pääsee taas nautiskelemaan täysillä arjesta, ja omasta kodista. Nyt taas arvostaa paremmin omaa sänkyä. (<3)

Kiitos ihanasta reissusta, ja muistoista.

PS. Kuvia on paaaljon enemmän, mutta suurin osa ei ole julkaisukelpoisia. 

kakka
-Eveliina

Aikaansaamattoman aikaansaannoksia

unnamed

1-nuorten-opisto.jpg
Nuorten Opiston tanssi-esite


1-Keravan Opisto2
Huhtikuun luentoja -esite

1-Koko näytön kaappaus 12.4.2017 1207351-Koko näytön kaappaus 12.4.2017 120813Video-editointia elokuvatyökalulla 😀

Teen opistolle esittelyvideoita, eli pääpaino on niissä. Välillä kuitenkin opiston maikat pyytävät apuani esim. erilaisten esitteiden ja mainosten kanssa. Tietenkin autan niissä, jos jää ylimääräistä aikaa. Olen tehnyt yhteensä 5 esitettä tällä hetkellä, mutta muutamaan niistä en saanut vielä julkaisulupaa.

Olen käynyt kuvaamassa erilaisia kursseja, mm. aivot ja ravitsemus-luentoa, venäjän kurssia, kuntolattareita, puutöitä, naiskuoroa… Ja vielä yli puolet edessä!
Saan ohjaajaltani Sannalta kuvauslupa-pohjan, sekä osallistujalistan. Ennen kuin alan kuvata, pyydän allekirjoitukset kaikilta kenelle kuvaus on ok, ja sen jälkeen alan kuvata.
Otan kuvauskeikoilla videokuvaa, sekä still-kuvia, jotka tulevat opiston käyttöön.

Ensimmäiset kerrat jännitti, mutta nyt menee aika rutiinilla. Paitsi, kun kävin kuvaamassa naiskuoroa Aiolista, tiesin etukäteen ettei opettaja puhu suomea.. Siinä kohtaa jännitti, että pääseekö taas selittämään omalla rallienglannilla, että kuka on ja mistä tulee.. Muuten mennyt tosi hyvin! :’D

Huomenna olenkin lähdössä Rukalle poikaystävän perheen kanssa, ja tulen vasta ensi tiistaina. Jippii! Reissuni takia olen välillä tehnyt aika pitkääkin päivää, ja osa kuvauksista osuu viikonlopulle.

kakka

-Eveliina

20. kevät

Täytin maanantaina 20 vuotta.

Tuon lauseen jälkeen päässä löi tyhjää. Paljonko haluan kertoa siitä, että millaisia tunteita ja ajatuksia se herättää? Rehellisesti sanoen, elän murrosvaiheessa. (lue: ahdistaa.) Koulu loppuu muutaman kuukauden päästä, ja sen jälkeen ei ole mitään suunnitelmia. Kokoajan joku kyselee tulevaisuuden suunnitelmien perään. Ajatus ahdistaa, koska en tiedä yhtään mitä haluaisin tehdä. Kun katson ympärilleni, tuntuu että muiden ihmisten asiat ovat niin hanskassa verrattuna omiini. Yhdellä rakkaimmista ystävistäni on pieni poika, ja katson vierestä, miten hyvä äiti hän on. Toinen tekee jatkuvasti töitä, ja uskaltaa ottaa riskejä. Kolmas elää hetkessä, nauttien elämästään. Ja minä ahdistun. 

Miksei 20-vuotias osaa olla armollinen itselleen? Miksi pitää tietää heti tässä ja nyt, mitä aikoo tehdä loppuelämänsä?

Töissä on mennyt tosi kivasti. On syntynyt luottamus omaan osaamiseen, ja siihen että pärjää. Vaikka olen joutunut laittaa itseäni mukavuuden rajojeni ulkopuolelleni, olen silti selvinnyt. Olen tosi kiitollinen, kun kuulen suhteellisen usein (jopa), että selviän mistä vain. Tuntuu, että selviäminen on minussa sisäänrakennettuna. Ainoa vaihtoehto. Ei saa luovuttaa. Selviän, taikka en, olen silti aivan liian kriittinen ja ankara itseäni kohtaan. Siitä on muodostunut ongelma. Itsensä laiminlyönti, itsensä satuttaminen. 

Haluaisin kehittyä itsestään parantuvaksi systeemiksi. Sellaiseksi joka armahtaa omat virheet, ja kehuu kun tekee jotain oikein. Liian harvoin huomaa vain ne virheet.

”If you get tired, learn to rest, not to quit.”


Aiheeseen liittyvänä, tai liittymättömänä, muistakaa ihmissuhde-huollon lisäksi myös itsenne huolto. Se on tärkeämpää kuin mikään muu. Hyvää kevättä kaikille.

kakka

-Eveliina