Onnellisuudesta

Ne sanoo, että suurimman onnen kokee pienistä asioista. Jotenkin niin olen sen käsittänyt. Jos on tottunut vaan tulemaan onnelliseksi maailmaa mullistavista asioista, sokeutuu pienille asioille. Ihminen kun on loppujen lopuksi tyytymätön kaikkeen. Ihminen ei tule koskaan olemaan täysin tyydyttynyt siitä mitä se kokee. Itsehän olen täydellinen esimerkki tästä.

En vaan osaa olla tyytyväinen mihinkään, kun aina jokin asia painaa mieltä. Jos ahdistaa, niin se on todella ahdistavaa. Mutta jos ei ahdista, niin puoliksi väkisin keksin jotain joka ahdistaisi. Tai jos ei ahdista, niin johonkinhan sitä on pakko elämässä olla tyytymätön.

Joskus mietin, että miltähän elämä tuntuisi jos se olisi helppoa. Loppujen lopuksi, kenenkään elämä ei ole sen helpompaa kuin toisten. Tai näin uskottelen itselleni. Pointti oli, että mielestäni asenne ratkaisee. Suhtautuminen asioihin. Opin kantapään kautta laihduttamisessa, että väli-tavoitteita on oltava. Muuten taakka on liian raskas kannettavaksi. Muutaman kilon pudotettuani, yritin olla pakkomielteisesti ajattelematta, että vielä on yli -10kg pudotettavaa. Välillä pitää olla väli-tavoitteita. Kohtia, joissa pysähtyä, huokaista syvään. Ja sitten todeta, että tässä on hyvä. Voinkin olla tyytyväinen juuri tähän tilanteeseen. Olla armollinen itselleni.

Mitä jos onnellisuuden suhteen pätee sama kaava? Mitä sitten, vaikka juuri nyt sinulla ei ole sohvan nurkassasi lojumassa sitä unelmien miestä? Mielestäni pärjäät aika loistavasti juuri tässä hetkessä ilman häntä. (Laimeahko esimerkki, tiedän.)
Voi olla että tulevaisuus on kaavaillut tiellesi myöhemmäksi jotakin. Tai sitten ei, mutta so what? Olisiko onnellisuuden kannalta mahdollista asettaa väli-tavoitteita? Että nyt on juuri hyvä, voin antaa itselleni pienen lepotauon kaiken sen hyvän tavoittelemisen suhteen. Voin kertoa, että se on mitä luultavammin kaiken tämän salaisuus. Ja vielä jos itse osaisin sisäistää juuri sen, voisin luultavasti pyyhkäistä harteiltani melkein joka toisen murheen.

 

Takaisin onnellisuuteen. Mitä se on? Ja mitä se vaikkapa juuri sinulle merkitsee? Sinulla on varmasti omat keinot sen tavoittelemiseksi. Todellisuudessa, onnellisuutesi saattaa olla tässä ja nyt. Haluaisin seuraavaksi kertoa oman näkökantani onnellisuuden kokemiseen. Kuvittele tilanne. Olet tottunut kerta toisensa jälkeen kokemaan onnea isoista asioista. Uusi työ. Uusi auto. Paljon lomamatkoja. Lahjoja. Voisitko silti nähdä edelleen ne pienimmätkin onnen hippuset? Katseet. Tuoksut. Kosketus. Kiittäminen.

Minun mielestäni vastaus kuuluu; ei, et voi. Juurikin ihmisen tyytymättömyyden vuoksi. Sokeutuu pienille asioille. Oppii kiittämättömäksi, koska hamuaa kerta toisensa jälkeen enemmän, ja suurempaa. Vaikka todellisuudessa hänen elämässään voisi olla jotain josta nauttia, ihan ilman sen kummempia. Ei aina, mutta kuitenkin.

Mitä jos tämän luettuasi sisäistäisit tätä asiaa vähän? Se olisi minusta mukavaa. Antaisit vähän armoa itsellesi. Kokeilisit nauttia elämästä nyt. Mieti asioita jotka ahdistavat sinua. Kirjoita ne ylös. Mieti, miksi ne ahdistavat sinua? Voiko niille tehdä jotain? Tee suunnitelma. Oot super.

Nimittäin rakkaan äitini sanoin ”Aina kun tekee jotain, tapahtuu jotain.”

kakka
Kuvat: Google
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s