Jasmina Anna Charlotta Skrabb

Tapasin sinut, paras ystäväni 18.8.2013. Olin elokuun alussa aloittanut ammattistartin Variassa, ja satuit samalle luokalle. Muistan kun tapasin sinut ensimmäisen kerran. Se oli pelottavaa. Oikeasti pelkäsin, että alat kiusata minua.  Me kuitenkin aloimme viihtyä toistemme seurassa. Asuit silloin Koivukylässä yhteisen tuttumme Matleenan luona. Sieltäkin kertyi kiitettävä määrä hyviä ja hauskoja muistoja. Kiitos niistä. 
En ole koskaan nauranut niin kippurassa kuin kanssasi. En koskaan. Sinäkin nauroit aina, ja pissasit housuun.


Sanot aina,että meidän ystävyytemme vuosipäivä on 18.9.2013. Menimme luokan kanssa vierailulle Fazerilaan. Muistan legendaariset sanat: ”Syödään henkemme edestä.”
Vuosi 2014.  Yhtä henkistä helvettiä molempien osalta. Sekä sinä, että minä  kärsimme masennuksesta ja muista mielenterveysongelmista. Tietenkin edelleenkin, mutta lievempänä. En voisi olla enempää kiitollinen siitä, että pysyit vierelläni. Olin lapsellinen ja itsekäs, niin kuin masentunut yleensäkkin on. Silti se vaati sinulta paljon, varsinkin kun itsekin olit siinä kunnossa. Pidimme tiukasti yhtä. Kiitos rakas. Lokakuussa 2014 jouduin suljetulle osastolle itsetuhoisuuden takia. Toit minulle kahvia, koska sieltä ei saanut. Olin niin onnellinen, ja samalla surullinen kun jouduit lähteä. Vierailuaika oli päättynyt.
Muutit helmikuussa 2014 ensimmäiseen omaan kotiisi. Elin kanssasi ne hetket. Nukuin sillä kivikovalla sohvalla kanssasi.


Kiitos sinun ystävyytesi, pääsin taas jaloilleni. Meitä yhdistää niin moni asia. Olemme samanlaisia ihmisiä. Olet aina nähnyt minut sellaisena kuin haluan että minut nähdään. Voin puhua kaikesta, olla avoin. Niin avoin, että harva osaa kuvitella. Voin vain olla, jos siltä tuntuu. Tiedät miltä minusta tuntuu, ennen kuin päästän sanaa suustani.

Vuosi 2015.  Muutin omilleni tukiasuntoon. Sinne sai tuoda harvoin kavereita, joten viihdyimme aika paljon sinun kotonasi. Sinulla on aina ollut niin kodikas koti, olet oikea kodin hengetär. Osaat sisustaa hyvin. Sinun 24 neliöisessä yksiössäsi sänky on vaihtanut paikkaa enemmän kuin laki sallii.
Kesäkuussa 2015 muutin Järvenpäähän. Tajusin melko heti sen olleen virhe. Me näimme harvemmin, mutta siltikin suhteellisen usein. Ajattelimme muuttaa yhteen, sulattelimme ajatusta, kunnes se heitettiin romukoppaan. Kumpikaan meistä ei halunnut riskeerata meidän ystävyyttä. Jos joku menisikin pieleen. Kiitos luojan.
Syyskuu 2015. 
Hankit koiran. Olit aina halunnut koiraa, ja nyt uskaltauduit hankkimaan sen. Miten ylpeä olenkaan siitä, millaisen koiran olet Ronjasta kasvattanut. Olet tehnyt ison ja raskaan työn.

Tässä sitä ollaan rakas ystäväni. Meidän kolmas vuosipäivä lähestyy. Tuntuu kun niitä olisi paljon enemmän takana. Jotkut ihmiset kasvaa erilleen, mutta me olemme kasvaneet vuosi vuodelta vaan tiukemmin kiinni toisiimme. En osaa kuvitella elämää ilman sinua. Kenenkään ihmisen kanssa ei ole niin helppoa olla. Hyväksyt minut sellaisena kuin olen. Et ole kertaakaan haastanut riitaa. Yleensä se olen aina ollut minä. Niistäkin olemme aina selvinneet. Opetat minua joka päivä olemaan parempi ihminen. Kauttasi olen löytänyt myös itseni. Päivä päivältä olen vain enemmän sellainen kuin haluaisin ollakkin.
Tuhat ja miljoona muuta asiaa, mitä olet opettanut. Nyt vaan iskee blackout.


Rakas ystäväni, pidän sinusta tiukasti kiinni. Olet maailman ihanin ja kaunein nainen. Olen susta niin ylpeä. Niin ylpeä, ettei sanat riitä kuvaamaan. Tiedät sen varmasti. Kiitos ystävyydestäsi. Olet kullan arvoinen.

Rakastan sinua koko sydämestäni.

”You meet thousands of people and
none of them really touch you. 
Then you meet one person
and your life is changed. 
Forever.”


kakka

Onnellisuudesta

Ne sanoo, että suurimman onnen kokee pienistä asioista. Jotenkin niin olen sen käsittänyt. Jos on tottunut vaan tulemaan onnelliseksi maailmaa mullistavista asioista, sokeutuu pienille asioille. Ihminen kun on loppujen lopuksi tyytymätön kaikkeen. Ihminen ei tule koskaan olemaan täysin tyydyttynyt siitä mitä se kokee. Itsehän olen täydellinen esimerkki tästä.

En vaan osaa olla tyytyväinen mihinkään, kun aina jokin asia painaa mieltä. Jos ahdistaa, niin se on todella ahdistavaa. Mutta jos ei ahdista, niin puoliksi väkisin keksin jotain joka ahdistaisi. Tai jos ei ahdista, niin johonkinhan sitä on pakko elämässä olla tyytymätön.

Joskus mietin, että miltähän elämä tuntuisi jos se olisi helppoa. Loppujen lopuksi, kenenkään elämä ei ole sen helpompaa kuin toisten. Tai näin uskottelen itselleni. Pointti oli, että mielestäni asenne ratkaisee. Suhtautuminen asioihin. Opin kantapään kautta laihduttamisessa, että väli-tavoitteita on oltava. Muuten taakka on liian raskas kannettavaksi. Muutaman kilon pudotettuani, yritin olla pakkomielteisesti ajattelematta, että vielä on yli -10kg pudotettavaa. Välillä pitää olla väli-tavoitteita. Kohtia, joissa pysähtyä, huokaista syvään. Ja sitten todeta, että tässä on hyvä. Voinkin olla tyytyväinen juuri tähän tilanteeseen. Olla armollinen itselleni.

Mitä jos onnellisuuden suhteen pätee sama kaava? Mitä sitten, vaikka juuri nyt sinulla ei ole sohvan nurkassasi lojumassa sitä unelmien miestä? Mielestäni pärjäät aika loistavasti juuri tässä hetkessä ilman häntä. (Laimeahko esimerkki, tiedän.)
Voi olla että tulevaisuus on kaavaillut tiellesi myöhemmäksi jotakin. Tai sitten ei, mutta so what? Olisiko onnellisuuden kannalta mahdollista asettaa väli-tavoitteita? Että nyt on juuri hyvä, voin antaa itselleni pienen lepotauon kaiken sen hyvän tavoittelemisen suhteen. Voin kertoa, että se on mitä luultavammin kaiken tämän salaisuus. Ja vielä jos itse osaisin sisäistää juuri sen, voisin luultavasti pyyhkäistä harteiltani melkein joka toisen murheen.

 

Takaisin onnellisuuteen. Mitä se on? Ja mitä se vaikkapa juuri sinulle merkitsee? Sinulla on varmasti omat keinot sen tavoittelemiseksi. Todellisuudessa, onnellisuutesi saattaa olla tässä ja nyt. Haluaisin seuraavaksi kertoa oman näkökantani onnellisuuden kokemiseen. Kuvittele tilanne. Olet tottunut kerta toisensa jälkeen kokemaan onnea isoista asioista. Uusi työ. Uusi auto. Paljon lomamatkoja. Lahjoja. Voisitko silti nähdä edelleen ne pienimmätkin onnen hippuset? Katseet. Tuoksut. Kosketus. Kiittäminen.

Minun mielestäni vastaus kuuluu; ei, et voi. Juurikin ihmisen tyytymättömyyden vuoksi. Sokeutuu pienille asioille. Oppii kiittämättömäksi, koska hamuaa kerta toisensa jälkeen enemmän, ja suurempaa. Vaikka todellisuudessa hänen elämässään voisi olla jotain josta nauttia, ihan ilman sen kummempia. Ei aina, mutta kuitenkin.

Mitä jos tämän luettuasi sisäistäisit tätä asiaa vähän? Se olisi minusta mukavaa. Antaisit vähän armoa itsellesi. Kokeilisit nauttia elämästä nyt. Mieti asioita jotka ahdistavat sinua. Kirjoita ne ylös. Mieti, miksi ne ahdistavat sinua? Voiko niille tehdä jotain? Tee suunnitelma. Oot super.

Nimittäin rakkaan äitini sanoin ”Aina kun tekee jotain, tapahtuu jotain.”

kakka
Kuvat: Google

Kun käännän sivua

Mulla on tosi haikea fiilis. Reagoin todella herkästi muutoksiin elämässä, ja vaikka suurista muutoksista onkin jo aikaa niin ajoittain ne vetää mielen matalaksi.

Ihmissuhteita menee ja ihmissuhteita tulee. Tää on ollut tiedossa jo pitkään. Mutta mitäs kun se joka oli joskus sulle rakkainta maailmassa, onkin nyt vain enää haalea muisto? Meistä aika jätti kuukausia sitten.

Tää on sulle. Muistan. Rakastin. Ikävöin aikani. Päätin mennä eteenpäin, ja sen myös tein. Toivon sulle vaan ja ainoastaan hyvää. Sulla on hyvä sydän. Päästän nyt irti.

Mun elämässä kääntyy sivu, ja takaisin ei ole katsomista.

And I hope you find it,
What you’re looking for
And I hope it’s everything you dreamed your life could be
And so much more

And I hope you’re happy, wherever you are
I wanted you to know that
And nothing’s gonna change that
And I hope you find it

kakka