”I wish I was special, but I’m just a creep”

Liian usein kuulen mulle sanottavan ”En mä jaksa nyt selittää, kun et sä tajua näiden päälle mitään…”  Oonko ainoa? Välillä se harmittaa, kun haluaisin tajuta. Haluaisin, että mulle selitetään. Enhän mä muuten voi oppia mitään. Ongelmahan on se, että en tiedä mihin kuulun. Tiedän olevani musikaalinen. Mutta olenko tarpeeksi musikaalinen, että voin sanoa olevani musikaalinen? Tai että olenko tarpeeksi jotain X että keskustelun aiheita riittää samankaltaisten kanssa? Tämän ongelman kanssa oon paininut tässä lähivuosina. Sen takia mulla onkin paljon vaikeuksia löytää uusia ystäviä. En tiedä millainen olen.

1-6474823721_1d8d75fa98_b-001

Tiedän suurin pirtein millaisista asioista itse pidän. Tykkään kuunnella raskasta musiikkia, mutta joskus (..ja ehkä liian usein) kuuntelen massamusiikkia. Eli en periaatteessa voi sanoa että olisin uskollinen metallimusiikin kuuntelija. En kuulu siis siihenkään ryhmään.

Tykkään lukea, ja kirjoittaa. Silti kun tulee puhetta kirjoihin liittyen – en tiedä niistäkään tarpeeksi. Tunnen liian usein itseni ulkopuoliseksi. Tuntuu kun en kuuluisi mihinkään. Mistä aiheesta tietäisin tarpeeksi, että voin sanoa kuuluvani johonkin ryhmään? Kun en tiedä.

1-6474823721_1d8d75fa98_b

Seurustelusuhteissa olen aika pelokas. Milloinkohan toi toinen tajuaa että oon tylsä, eikä mussa oo mitään sellaista mitä se toivoo? Milloinkohan se tajuaa ettei oo mitään yhteistä..?
Mulle pelko siitä, että kumppani ihastuu kaveriini on realistinen. Surullista eikö? Noh, mulla on kokemusta tästäkin. Sen takia pelkoni on aiheellinen. Usein mua ei ymmärretä.
Ongelma on juuri siinä, ettei mulla ole yhteistä juurikaan kenenkään kanssa. Koen että mulle ei ehkä ole ketään kenen kanssa klikkaisi täydellisesti. Että oon vaan jokaisen ihmisen elämässä pienenä välivaiheena. Mikä mun rooli on tässä elämässä?

Se on sinänsä aika hassua, koska olen aina ollut aika varma siitä että millainen haluan olla, mihin tieni johtaa ja niin edelleen. Kuulen usein olevani määrätietoinen.
Kuitenkin voin myös samaan aikaan huomata, että oikeastaan mun jokainen kaveri on jollakin tapaa täysin erilainen. Mussa itsessä on niin montaa eri piirrettä, että niin on myös mun ystävissä. Toinen on arkaa sorttia, toinen puhuu taukoamatta. Toinen kuuntelee massamusiikkia, toinen kuuntelee metallia. Toinen on pinnallinen, toinen miettii henkeviä. Silti viihdyn niiden kaikkien kanssa. Melkeinpä silti jokaisessa ystävyyssuhteessa minulle on ilmaistu epäsuorasti/suorasti, että ”Sä et varmaan tajua nyt tän päälle.”  Ja se jos joku on oikeasti tosi loukkaavaa.

Onko ketään muita jotka kamppailee liian keskivertoisuuden kourissa? Tai mun tapauksessa varmaan alle keskivertoisuuden…

P.S  Sanoitukset on napattu kappaleesta Radiohead – Creep .

kakka

We all go a little mad sometimes

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s