Hyviä uutisia!

Musta tulee melko lailla tasan kuukauden päästä jälleen kerran Vantaalainen. Aivan mahtavaa. Mun koko päivä on ollut yhtä hymyä, ja jännitystä. En malta odottaa että pääsen muuttamaan. Me ollaan mun parhaan ystävän Jasminan kanssa kärvistelty tää koko 11 kuukautta tätä meidän välimatkaa, ja hirveetä matkustelua. En voi uskoa et se on vihdoin kohta ohitse!! Että pääsen takaisin mun kotikaupunkiini, johon oon aina tuntenut kuuluvani. Ihan mahtavaa.

Jos joku ei siis vielä tiedä missä Hiekkaharju sijaitsee, se on aivan Tikkurilan aseman tuntumassa. Yksi junapysäkki Keravan suuntaan. Joskus haaveilin että jos pääsisin sinne asumaan, olisin niin onnellinen. Ja tässä sitä ollaan. Kohta starttaa mun viimeiset viikot täällä käpykylässä, ja sitten oon taas vapaa. En voisi kuvitella olevani tätä onnellisempi. Sori jäkeläiset, mutta I’m out. 

kakka

Mainokset

I’m going slightly mad

Mikään ei oo niin hermoja raastavaa kun tää odottelu ja epävarmuus. Mun pitää odotella huomiseen, että saan tietää saanko tukea mun tulevan asunnon vuokriin ja muuttokustannuksiin yms. On vaan niin toimeeton olo, kun ei voi tehdä mitään. Mua jännittää. Pitäis yrittää vaan hyväksyä, että en voi tehdä just nyt asialle mitään.

Jos nyt asiat etenee niin kun oletan niiden etenevän, mulla on aika iso liuta asioita mitä lähteä työstämään. Mun pitää irtisanoutua, solmia uusi vuokrasopimus, soittaa sähköyhtiöön, soittaa vakuutusyhtiöön, sopia muuttopäivä.. Plaah. Mun pitää myös hankkia Lumille joku paikka muuton ajaksi, koska uskon ettei se kauheesti nauti tästä hässäkästä. Samaan aikaan koulussa pitäisi vääntää ammattiosaamisen näyttöä, että pääsisin kesälomille. Olipa taas hyvin ajoitettu, ei voi muuta taas sanoa. Ehkä tää tästä.

Ketään vapaaehtoista joka voisi tehdä nämä kaikki mun puolesta?
Haluun nukkua.

kakka

Oh god

Vähän sekavat fiilikset.. Sain just tietää että saan luultavasti asunnon Vantaalta..! Tää on sinänsä jo ilouutinen, koska oon etsinyt asuntoa Vantaalta jo 10 kuukauden ajan.
Muutin kesäkuussa 2015 Järvenpäähän, kun ajattelin et ois kätevää kulkea kouluun täältä. Onhan se kätevää joo, mutta en viihdy täällä pätkääkään. Koko tän kymmenen kuukauden ajan, oon yrittänyt kotiutua, mutta tuloksetta. Aina kun oon Vantaan tai Helsingin alueella, tuntuu että oon tullut kotiin. Ja aina ahdistaa tulla takaisin tänne Järvenpäähän. Kodin pitäisi tuntua siltä, että siellä on turvallista olla ja sinne haluaa palata hyvillä mielin.
Mutta ottaen huomioon että asuin Vantaalla aikoinani yli 18 vuotta, onhan se kait ihan oletettavaa että se tuntuu eniten kodilta.

Vielä stressaa kuitenkin, että joku kerkeää mennä pieleen. Ei uskalla innoita, koska tätä on odotettu niin pitkään! Asunto on vielä todella unelma sijainniltaan. Hiekkaharjussa nimittäin. Ja suunnilleen samankokoinen kaksio, kuin nykyinen asuntonikin.

Nyt pitää rukoilla jotain ylempää voimaa että kaikki menis hyvin.

kakka

We all go a little mad sometimes.

Kasvissyönnin taikaa

Mä oon itse ollut kasvissyöjä joulukuusta 2015 asti. Usein multa kysytään aina, että miten oon päätynyt tähän ja miksi olen kasvissyöjä? Voin taata että omaan samoja ajatuksia, mitä moni kasvisruokavalioinen. En silti halua tuomita ketään, en koe että se olisi mun tehtävä täällä. Ensinnäkin mua todella paljon tympii ihmiset jotka saarnaavat tästä.

Joskus 2014 tienoilla kun aloitin nykyisen koulun, mun luokalla oli muutama tyttö jotka puhuivat eläinoikeuksien puolesta. Tunsin aina itseni tosi tyhmäksi, kun en tiennyt tarpeeksi tästä aiheesta puhuakseni siitä. Kuuntelin aina mielenkiinnosta juttuja, joita he kertoivat. Jossakin vaiheessa kuitenkin keskustelu kääntyi siihen, miksi minä en ole kasvissyöjä. Tunsin huonoa omatuntoa, ja tuntui että mua tuomittiin. Mutta ei, en siltikään ryhtynyt kasvissyöjäksi juuri silloin, vaikka musta pahalta se tuntuikin.

Sulattelin asiaa yli vuoden. Mua pelotti kasvissyönti. Se oli iso mörkö. Mulle kasvissyönti tarkoitti katkeroitunutta asennetta, ja kuivien nahjistuneiden juureksien syöntiä. Mä olin lähes varma etten koskaan tulisi enää syömään hyvää ruokaa, jos sille tielle ryhtyisin. Ajattelin, että ilman lihaa mulla olisi varmasti jatkuvasti nälkä. Tiesin kuitenkin ettei liha ole ruokavaliossa se nälän poissa pitävä aines. Pelko silti vei minulta kaiken.

Joulukuu 2015. Olin asunut 11kk omillani, kun tajusin yhden asian. Minulla ei ollut enää varaa ostaa lihatuotteita. Ne olivat niin kalliita. Olin ollut jonkin aikaa ostamatta omaan talouteeni lihatuotteita, kun päätin että nyt voisin oikeasti repäistä ja kokeilla miltä tuntuu olla ilman lihaa kokonaan. Tottakai, niin kuin varmasti moni muukin aloitteleva kasvissyöjä, tein mäkin sen virheen että söin liian yksipuolisesti. Valittelin nälkää, ja luulin sokeasti sen johtuvan siitä, etten ole syönyt lihaa. Mulla kesti todella kauan tottua mun uuteen kasvisruokavalioon. Syy siihen miksi aloitin kasvissyönnin on mun terveys. Aloitin kasvissyönnin nimittäin itseni takia, en eläimien. Halusin itse voida paremmin. Nyt -7,5kg kevyempänä voin kiittää itseäni että pysyin vahvana.

Korostan, etten halua tuomita ketään nyt. Mutta eikö kenenkään muun mielestä ole hassua, että eläimiä tapetaan vaan sen takia että ihmisillä nyt sattuu olemaan tottumuksia? Musta se on tosi outoa.
Mua ehkä sen takia välillä kuvottaa olla ihminen. Miettii kuitenkin että olen itsekkin joskus pelännyt kasvisruokavalioon siirtymistä samoista syistä. Mutta se on ihan ok.
Mun mielestä jokaisen pitää tehdä omat valintansa. Mulle on monesti sanottu, etten mä voi lopettaa lihatuotantoja pelkästään yksin. Mä kyllä tiedän, etten minä yksilönä voi sitä yksistään tehdä. Mutta jos tuolla logiikalla ajattelisi kaiken, miksi ihmiset vaikka äänestää presidentin vaaleissakaan? Yksilöt muodostavat ison yhteisön. 

Mun mielestä tästä asiasta on turha saarnata. Tuomitsemisella ja saarnaamisella saavutetaan vain yksi asia; paha mieli nimittäin. Ihminen on kuitenkin itsekäs olento, se ajattelee omaa parastaan. Siksi huonon omantunnon kautta on turha pyrkiä vaikuttamaan heidän mielipiteisiinsä. Jokaisen pitäisi ryhtyä siihen omasta tahdostaan, oli syy sitten mikä tahansa.
Vielä loppuun voin sanoa, että kasvisruokavalio ei siis automaattisesti tarkoita terveellisyyttä tai laihtumista. Ensimmäisenä kuukautena, lihosin kilon. Siitä alkoikin mun elämäntapa remontti. Mutta kasvisruokavalio on ollut isossa osassa mun hyvinvointia. Mä voin tosi hyvin.

kakka

Lopun alkua

Mä elän tällä hetkellä sellaisessa elämänvaiheessa, jossa asioita tulee tiensä päähän. Ne vaihtuu uusiin. Päälimmäisenä on mielessä mun tämän hetkisen psykiatrisen hoitosuhteen loppu. Mä oon käynyt Järvenpään nuorisopsykiatrisella poliklinikalla lokakuusta 2014 asti. Ymmärrän kyllä täysin, että en voi käydä enää nuorten puolella. Vaatii resursseja, että nuoret saavat tarvitsemaansa hoitoa, ja jos siellä tälläinen yli-ikäinen 19 -vuotias roikkuu, niin se on aina joltain pois.
Silti tuntuu vaan että asiat jää niin pahasti kesken. Lisäksi mulle luopuminen on niin hemmetin vaikeeta, ollut aina. Oon käynyt juttelemassa mun nykyiselle psykologille noin vuoden ajan, ja tottakai kyseisestä ihmisestä on tullut mulle jollain tasolla kuitenkin rakas. Kyyneleitä on vuodatettu senkin osalta.

Mun olisi siis tarkoitus päättää lähiaikoina, mihin aion tästä jatkaa. Ollaan pohdittu aikuispuolta, psykoterapiaa ja nuorten aikuisten puolta. Kaikki tuntuu vaan niin pelottavalta ja uudelta. Se, että mun pitäisi itse tehdä asian eteen jotain, tuntuu kamalalta. En mä haluaisi luopua mun nykyisestä hoitokontaktista. Tuntuu väärältä.
Oon huomannut harrastavani välttelykäyttäytymistä, kun kyseeseen tulee se, että mun pitäisi itsenäisesti etsiä itselleni psykoterapeuttia netistä. Mulla olisi nyt vajaa kuukausi aikaa päättää, mitä tahdon tehdä. Eniten mua pelottaa että mokaan pahasti jotain, ja sitten mulla ei ole enää kontakteja mihinkään. Jään täysin tyhjän päälle, ja lopuksi ahdistun kuoliaaksi. Tiedän, kyllä että se on epärealistista ajatella niin. Silti joskus pelko sumentaa mun mielestä kaiken muun.

kakka